Vaihtoehtoliikkeistä alkunsa saanut Vihreä liitto vakiintui osaksi poliittista järjestelmää 1990-luvulla. Koijärven aktivistit siirtyivät kokoushuoneisiin ja Vihreä liitto muuttui puolueeksi puolueiden joukossa.

Menestys ja kasvu hyväksyttiin vallantavoittelun edellytyksiksi, mikä johti politiikan ja puoluetyön ammattimaistumiseen, tehokkuuden, yhtenäisen viestinnällisen linjan ja laajan yleisön tavoitteluun. Vihreät uskoivat itse, että liikkeen menestys oli kyvyssä murtaa vanhojen puolueiden politiikka, joka perustui sadan vuoden takaisiin yhteiskunnallisiin konflikteihin.

Kirjassa tarkastellaan Vihreän liiton vakiintumiskehitystä sen toimijoiden itseymmärryksestä käsin. Esille nostetaan vihreiden tekemät strategiset valinnat, jotka muokkasivat järjestöorganisaatiota, ideologiaa, hallitusvastuuta sekä jäsenistön sitoutumista ja sopeutumista.

Kirjassa yhdistyvät historiantutkimuksen laadullinen analyysi ja politologisen puoluetutkimuksen lähestymistavat. Protestista puolueeksi kertoo, miten vihreät sopeutuivat osaksi suomalaista poliittista kulttuuria ja puoluejärjestelmää 1990-luvulla.

Kirjoittaja on puolue- ja aatehistoriaan erikoistunut valtiotieteiden tohtori ja yliopistotutkija.