Italialaisen Paolo Rossin teos modernin tieteen synnystä johdattaa lukijan yleistajuisesti tieteen historiaan ja sen herättämiin tieteenfilosofisiin kysymyksiin. Rossi tutkii eri tieteenalojen koulukuntien välisiä yhteenottoja ja niiden taustalla piileviä arvojärjestelmiä ja kumoaa siten oivallisesti käsityksen tieteestä neutraalina ja kulttuurista irrallisena asiana. Hän osoittaa monien nykyistä tiedettä ja tieteen tekemistä luonnehtivien piirteiden syntyneen 1600-luvulla sotien ja ruton piinaamassa Euroopassa. Samalla hän myös näyttää, mikä oli uutta ja vallankumouksellista tuolloin syntyneissä uusissa tiedon muodoissa.

Rossi tarkastelee monipuolisesti tieteen uusia saavutuksia kuten tähtitieteen keksintöjä, mikroskoopilla tehtyjä uusia havaintoja, Newtonin liikkeen lakeja, tyhjiössä tehtyjä kokeita sekä verenkiertojärjestelmän salojen paljastumista. Niiden ohella jokaisessa luvussa käsitellään ajatuksia, jotka olivat keskeisiä kullekin älylliselle vallankumoukselle. Modernin luonnontieteen synnyn ja luonteen tarkastelut kytketään niin historialliseen kuin aate- ja oppihistorialliseenkin taustaansa. Rossi purkaakin teoksessaan tavanomaisia mustavalkoisia vastakkainasetteluja tieteen historian ja tieteenfilosofian sekä luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välillä.