Elämme tilan aikakautta, jossa paikallinen ja globaali kietoutuvat yhteen niin arkielämän käytännöissä kuin kansainvälisessä taloudessa ja politiikassakin. Kytkeytyvä maailma on kuitenkin alueellisesti erilaistunut ja koskettaa ihmisiä eri tavoin. Niinpä tiede ja tietokaan eivät voi tavoitella pelkästään yleistämistä vaan niiden tulee heijastaa maantieteellisen maailman monimuotoisuutta. Yhteiskuntatutkimus kaipaa tilan, alueen, paikan ja maiseman käsitteistä avautuvaa metodologiaa.

"Meta hodos" on ensimmäinen suomenkielinen kokonaisesitys ihmismaantieteen metodologiasta. Siinä jäljitetään maantieteen suuntauksien kehitystä 1900-luvulla. Kirjoittaja havainnollistaa eri metodologisten lähestymistapojen vaikutuksia tutkimustulosten muotoutumiseen ja arvioimiseen lukuisin esimerkein.

Teos on helppotajuinen mutta haastava johdatus uuteen ihmismaantieteeseen. Se on avain maantieteelliseen kirjallisuuteen ja metodologisten kysymysten itsenäiseen pohdintaan. "Meta hodos" palvelee kaikkia aluetutkimuksen parissa toimivia ja soveltuu myös oppikirjaksi.