Tuoko digitaalisuus mukanaan asioita ja ilmiöitä, joista olisi hyvä pidättäytyä ja parempi pysyä erossa? Uuvuttaako digitaaliset käyttöliittymät, jotka ovat yhtä kuin työ ja elämä? Onko digitaalisen median ulkopuolella mitään?

Digitaalisuus tarkoittaa käytännössä mullistusta, jossa vanha tapa korvataan uusilla digitaalisilla sovelluksilla, minkä jälkeen uusi korvataan uudemmalla. Ja niin edelleen. Digitaalinen aikakausi on myös jatkuvaa keskeytystä, jolloin liian usein toimivat asiat irrotetaan asiayhteydestään ja hyvät toimintatavat tuhotaan. Kaikki konkreettinen katoaa utuna ylös ilmaan.

Seurauksena on jalat tukevasti ilmassa ja pää pilvessä. Voisimmeko saada jalkaa kovemmalle maan kamaralle? Vanhaan ei voi palata, mutta voimme rakentaa paremman uuden maailman, jossa voi olla myös paljon vanhaa ja hyvää, konkreettista ja toimivaa. Tässä kirjassa tehdään filosofisia harjoituksia, joilla voi hillitä digiajan ei-toivottuja piirteitä.

Kimmo Jylhämö on tiedekustantaja, journalisti ja filosofi. Kirjoittaja lukee ja työstää työkseen digitaalisia sisältöjä. Jylhämö tuhansia artikkeleita ja satoja käsikirjoituksia vuodessa. Aivan liikaa. Kirjassa hän kertoo, mihin hän työssään jatkuvasti törmää.