Evald Iljenkov osoittaa vallitsevan empiristisen filosofian rajoitukset tieteellisessä teorianmuodostuksessa. Kirja esittää materialistisen tulkinnan dialektisesta logiikasta ja teoreettisten käsitteiden luonteesta Marxin Pääoman perusteellisen filosofisen analyysiin pohjalta.

Tekijä, Evald Iljenkov (1924-1979) on yksi tunnetuimista ja tärkeimmistä Neuvostoliitossa eläneistä filosofeista. Hän kehitti omintakeisen, virallisesta tulkinnasta poikkeavan tulkinnan Marxin filosofiasta ja dialektisesta menetelmästä. Hänen filosofiassaan näkyy vahvasti Spinozan ja Hegelin vaikutus.

Iljenkov piti tärkeänä filosofisten oivallusten soveltamista käytäntöön. Hän teki yhteistyötä ns. kulttuurihistoriallisen psykologian ja toiminnan teorian kehittäjien kanssa uusien pedagogisten menetelmien kehittämisessä. Hänellä on ollut suuri merkitys myös tämän teoriasuuntauksen tunnetun edustajan, Yrjö Engeströmin ekspansiivista oppimista koskevan teorioiden kehitykseen. Kääntäjät ovat Engeströmin työtovereita.

Iljenkovin asema Neuvostoliitossa oli vaikea. Moskovan yliopiston johto ja puolue suhtautuivat Iljenkovin ajatteluun epäillen ja painostivat häntä henkisesti. Hrustshevin aikana hänen sallittiin harjoittaa vapaammin filosofista tutkimusta, mutta sen jälkeen työskentelyilmapiiri muuttui niin vaikeaksi, että Iljenkovin oli ylivoimaista kestää sitä. Hän teki itsemurhan vuonna 1979. Filosofi ja kulttuuriteoreetikko Vadim Mehuzev onkin todennut, että tuolloin oli vaikeampaa olla marxisti Neuvostoliitossa kuin missään muussa maassa.