Kirjapainotaidon keksiminen ja Euroopan ulkopuolisen maailman löytäminen johtivat tiedon räjähdysmäiseen kasvuun. Jo 1600-luvulla aikana keskusteltiin kiivaasti tiedon luotettavuuden ongelmasta.

Tiedon sosiaalihistoria tarkastelee tiedon maantiedettä, antropologiaa, politiikkaa ja taloutta. Kulttuurihistorioitsija Peter Burke nostaa esille kaupunkien, akatemioiden, valtioiden ja markkinoiden roolin tiedon keräämisessä, luokittelussa, levittämisessä ja joskus myös salaamisessa. Hän arvioi myös älymystöä sosiaalisena ryhmänä ja sosiaalisia instituutioita, yliopistoja ja akatemioita, jotka edistivät tai estivät älyllistä innovointia.

Kirja tarkastelee yhteiskunnallis-kulttuurisen tai sosiokulttuurisen lähestymistavan avulla tiedon organisoinnin muutoksia, jotka sijoittuvat Euroopassa ajallisesti kirjapainon keksimisestä ranskalaisen Encyclopédien julkaisemiseen. Burke tarkastelee tietoa lukijan, kuuntelijan, katsojan tai kuluttajan näkökulmasta ja tuo esille teoreettisen ja käytännöllisen, korkean ja matalan, eurooppalaisen ja ei-eurooppalaisen tietämisen eroja.

Tiedon sosiaalihistoria Gutenbergistä Diderot'hon on matka painetun tiedon sosiokulttuuriseen historiaan, tieteenhistoriaan, maantieteeeseen, sosiologiaan ja antropologiaan tiedon räjähdysmäisen leviämisen ensimmäisellä aikakaudella.

Peter Burke on kulttuurihistorian professori Cambridgen yliopistossa ja Emmanuel Collegen jäsen Cambridgessa.