Hengellinen väkivalta on pohjimmiltaan henkistä väkivaltaa, jossa yhteistä uskonnollista vakaumusta käytetään väkivallan välineenä. Uskonnolliset yhteisöt antavat jäsenilleen runsaasti myönteisiä asioita: turvallisuuden, yhteisöllisyyden ja yhteisen todellisuuden kokemuksen, jatkuvuutta, voimaantumisen tunteen ja tukea identiteetille. Yhteisön ”hyvä” kuitenkin mahdollistaa ”pahan”, uskonnon varjolla harjoitetun hengellisen väkivallan. Tekojen tunnistaminen väkivallaksi on vaikeaa, sillä riippuu myös yksilöstä, kokeeko hän tietynlaisen kohtelun henkisenä väkivaltana vai ei.

Aini Linjakumpu kartoittaa uudessa tutkimuksessaan laajasti ja useaan uskonnolliseen liikkeeseen pohjautuen, mitä hengellinen väkivalta on, miten se ilmenee ja mitkä liikkeiden piirteet altistavat sille. Linjakumpu tutkii erityisesti ”tavanomaista” uskonnollista toimintaa, jonka tunnistaminen väkivallaksi on vaikeaa.

Teos antaa niin uskonnollisten yhteisöjen jäsenille kuin ongelmaan työssään törmääville ihmisille välineet tunnistaa hengellisen väkivallan ja käsitellä sitä. Tutkimuksen keskeiset johtopäätökset ovat yleistettävissä myös muihin tiiviisiin ja autoritaarisiin yhteisöihin ja liikkeisiin.