Yleisen kielitieteen kurssi

Yleisen kielitieteen kurssi

Suom. Tommi Nuopponen
Alkuteos Cours de linguistique générale

Ferdinand de Saussure (1857–1913) oli sveitsiläinen kielitieteilijä, jota pidetään yleisesti strukturalismin ja semiotiikan edelläkävijänä. Kielitieteen puolella hänen työnsä edesauttoi siirtymää historiallis-vertailevasta kielitieteestä nykyaikaiseen kielitieteeseen. Yleisen kielitieteen kurssi koostuu hänen oppilaidensa luentomuistiinpanoista, jotka Saussuren kollegat kokosivat kirjaksi vuonna 1916. Juuri tästä teoksesta ovat peräisin sittemmin kuuluisiksi tulleet erottelut kielenkäytön, kielen ja puheen välillä, käsitys kielestä merkkien järjestelmänä,  kielen ja kirjoittamisen erottaminen, ajatus semiologiasta eli yleisestä merkkiopista sekä merkin, muodon ja merkityksen erottaminen.

Saussuren vaikutus länsimaiseen ajatteluun on ollut huomattava, ja hänen on sanottu aiheuttaneen ”kopernikaanisen käänteen” ihmistieteissä. Saussuren avulla on ymmärretty, miten ihminen antaa asioille ja esineille merkityksiä ja on siinä mielessä Homo significans.

Kirjassa on professori Carita Klippin laaja esipuhe.

 

Vihdoin saamme luettavaksemme suomennettuna Ferdinand de Saussuren Yleisen kielitieteen kurssin. Tätä on odotettu, eikä turhaan, sillä teos on nautittava ja suomennos erinomainen.

Petri Riukula, Niin & näin 4/2014

 

Ferdinand de Saussuren Yleisen kielitieteen kurssi on tärkein yksittäinen teos kielellisen käänteen juurilla. Se on monumentti, jonka jälkeen mikään ei ollut aivan entisellään ihmistieteissä. Sytytyslanka oli pitkä ja paukut hajallaan, mutta käänne ja murros siitä syntyi. Kirjan suomenkielinen käännös on kulttuuriteko.

Esipuhe (Carita Klippi)
Suomentajan sana
Esipuhe ensimmäiseen painokseen
Esipuhe toiseen painokseen
Esipuhe kolmanteen painokseen

JOHDANTO
I Katsaus kielitieteen historiaan
II Kielitieteen aineisto ja tehtävä; suhde lähitieteisiin
III Kielitieteen tutkimuskohde
IV Kielen kielitiede ja puhunnan kielitiede
V Kielen sisäiset ja ulkoiset elementit
VI Kielen esittäminen kirjoituksella
VII Fonologia

LIITE: FONOLOGIAN PERIAATTEET
I Fonologiset lajit
II Foneemi puheketjussa

ENSIMMÄINEN OSA: YLEISET PERIAATTEET
I Kielellisen merkin luonne
II Merkin muuttamattomuus ja muuttuvuus
III Staattinen ja evolutiivinen kielitiede

TOINEN OSA: SYNKRONINEN KIELITIEDE
I Yleistä
II Kielen konkreettiset oliot
III Identtisyys, realiteetit, arvot
IV Kielellinen arvo
V Syntagmaattiset ja assosiatiiviset suhteet
VI Kielen mekanismi
VII Kielioppi ja sen alajaot
VIII Abstraktien olioiden tehtävä kieliopissa

KOLMAS OSA: DIAKRONINEN KIELITIEDE
I Yleistä
II Äänteenmuutokset
III Foneettisen kehityksen kieliopilliset seuraukset
IV Analogia
V Analogia ja kehitys
VI Kansanetymologia
VII Agglutinaatio
VIII Diakroniset yksiköt, identtisyys ja realiteetit

NELJÄS OSA: MAANTIETEELLINEN KIELITIEDE
I Kielten moninaisuudesta
II Maantieteellisen moninaisuuden lisävaikeudet
III Maantieteellisen moninaisuuden syyt
IV Kielellisten aaltojen leviäminen

VIIDES OSA: RETROSPEKTIIVISEN KIELITIETEEN KYSYMYKSIÄ. LOPUKSI
I Diakronisen kielitieteen kaksi näkökulmaa
II Vanhin kieli ja prototyyppi
III Rekonstruktiot
IV Kielen todistusvoima antropologiassa ja esihistorian tutkimuksessa

Hakemisto

Aiheeseen liittyvät