Toistemme viholliset?

Toistemme viholliset?

Kirjallisuus kohtaa sisällissodan

Vuosi 1918 tuntuu kirjallisuudessa, mutta kahtiajaot eivät päättyneet sisällissotaan. Vastakkainasettelut halkovat kansaa, kaupunkeja, perheitä, kieliä ja mieliä.

Kaunokirjallisuus nostaa esille syviä ristiriitoja,repii auki haavat mutta myös parantaa niitä. Kirjailijat kuten F. E. Sillanpää, Veijo Meri, Kjell Westö, Anneli Kanto ja Pajtim Statovci ovat kirjoissaan sukeltaneet yhteisöjen tajunnan väkivaltaisiin pohjavirtoihin. Mitä sieltä löytyy?

Kirjassa johtavat kirjallisuudentutkijat ja tunnetut taiteilijat seuraavat vuoden 1918 jättämiä jälkiä. Kirjassa kysytään, miten vastakkainasettelut näkyvät ja kuuluvat suomalaisessa yhteiskunnassa ja kirjallisuudessa. Jäljistä olemme pääsemättömissä – siksi historian haavoja on hoidettava. Tieteilijöiden ja taiteilijoiden esseissä proosa lavenee teatteriin, musikaaliin, kuvataiteeseen ja sarjakuvaan.

Kukku Melkas & Olli Löytty: Saatteeksi

Kukku Melkas & Olli Löytty: Sisällissotakirjallisuuden laskoksia

Olli Löytty: Sotien laajenevat kehät

Ralf Kauranen ja Kukku Melkas: Sodan sävyt sarjakuvassa

Heidi Grönstrand: Sota kielten sekamelskana

Petri Tamminen: Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu minulle

Hanna Kuusela: Vihollinen sisälläni

Jussi Ojajärvi: Kaatuneiden valmistamisesta

Veli-Matti Pynttäri: Paljonpuhuvat prologit

Mervi Kaarninen ja Pirjo Markkola: Työläisperhe sisällissodan näyttämöllä

Heikki Marila: Apokalyptisia kuvia

Hanna Suutela: Teatterin kaksoisrooli sisällissodasta toipumisen rituaalissa

Heikki Salo: Into ja kauhu

Aiheeseen liittyvät

Rauhaton rauha

Mitä tapahtui, kun sota päättyi? Kirjassa käsitellään ihmisten ja koko maan vähittäistä, rauhatontakin sopeutumista takaisin rauhanaikaan.